Neljän vuoden välein käytävät Olympialaiset kiinnostavat erityisesti urheilun ystäviä, mutta myös urheilua muuten välttelevät heräilevät yleensä Olympialaisiin niiden kynnyksellä. Urheilusuoritusten lisäksi mielenkiintoa herättävät Olympiaurheilijat, varsinkin oman maan edustajat.
Talviolympialaisissa urheilijoiden fyysiset ominaisuudet vaihtelevat merkittävästi lajista riippuen. Yksi mielenkiintoisimmista tekijöistä on urheilijoiden pituus, sillä eri lajit suosivat hyvin erilaisia kehon mittasuhteita. Kun tarkastellaan parhaiten menestyneitä talviolympiaurheilijoita, voidaan havaita selviä lajikohtaisia trendejä.
Missään urheilulajissa pituus ei tietenkään yksin ratkaise menestystä – edes koripallossa – mutta pituus tai lyhyys voi tarjota merkittävän kilpailuedun määrätyissä lajeissa.
Tässä artikkelissa käydään läpi talviolympialaisten urheilijoiden pituuksia eri lajeissa sekä listataan poikkeuksellisen pitkät ja lyhyet urheilijat. Aihe kiinnostaa niin urheilufaneja kuin vedonlyöjiä, jotka analysoivat suorituskykyyn vaikuttavia tekijöitä. Olympialaisten vedonlyönti onkin suosittua viihdettä ja tarjolla on myös kasino.
Hiihtolajit: keskipituus korostuu kestävyyttä vaativissa lajeissa
Maastohiihdossa ja ampumahiihdossa menestyvät urheilijat ovat usein keskipitkiä ja kevytrakenteisia. Miesten maastohiihdossa huipputason urheilijoiden pituus asettuu tyypillisesti noin 170-185 senttimetrin välille, kun taas naisilla vaihteluväli on usein 160-175 senttimetriä.
Useat moninkertaiset olympiavoittajat ovat hyvinkin keskipituisia, mikä tukee käsitystä tehokkaasta voimantuotosta ja aerodynamiikasta. Liian pitkä vartalo voi lisätä energiankulutusta, kun taas liian lyhyt voi rajoittaa potkun pituutta.
Hiihtolajeissa ”normaali” pituus yhdistettynä erinomaiseen hapenottokykyyn on ratkaisevaa ja voidaankin sanoa, että ääripäistä ei näissä lajeissa ole hyötyä. Yksi suomalaisista olympiatoivoista, maastohiihtäjä Jasmi Joensuu on keskimääräistä suomalaisnaista pidempi, 172 cm kun keskipituus on noin 166,5 cm.
Alppihiihto ja freestyle: pidempi vartalo tuo yllättävää etua
Alppihiihdossa urheilijat ovat keskimäärin pidempiä ja lihaksikkaampia kuin kestävyyslajeissa. Miesten huippulaskijoiden pituus on usein 180–190 senttimetriä, mikä on reilusti keskimääräistä pituutta pidempi ja naisillakin keskipituus on 165–175 senttimetriä. Pidempi vartalo ja siten yleensä suurempi massa auttavat vakaudessa ja vauhdissa suurissa nopeuksissa.
Myös freestyle-hiihdossa ja big air -lajeissa pidempi pituus voi auttaa ilmavissa suorituksissa ja alastulojen hallinnassa. Useat olympiamitalistit näissä lajeissa edustavat selvästi keskivertoa pidempää profiilia.
Taitoluistelu ja short track: lyhyempi pituus tuo etua
Taitoluistelussa ja short track -pikaluistelussa urheilijat ovat selvästi lyhempiä kuin monissa muissa talvilajeissa. Naispuoliset huipputaitoluistelijat ovat usein 150–165 senttimetriä pitkiä ja erityisen kevytrakenteisia, ja miehetkin harvoin ylittävät 175 senttimetriä. Kompaktimpi vartalo helpottaa hyppyjen pyörimisnopeutta ja tasapainon hallintaa.
Myös luistelun short trackissa matala painopiste ja kevyt rakenne ovat selkeitä etuja, vaikka lihasvoimaakin tarvitaan. Monet olympiakultamitalistit näissä lajeissa ovat olleet selvästi keskimääräistä lyhempiä.
Jääkiekko ja joukkuepelit: laaja pituusjakauma, mutta korkea keskipituus
Jääkiekossa pituus vaihtelee huomattavasti pelipaikan mukaan. Puolustajat ovat usein 185–195 senttimetriä pitkiä, kun taas hyökkääjät voivat olla selvästi lyhempiä. Menestyneimmät olympiajoukkueet sisältävät sekä erittäin pitkiä että keskikokoisia pelaajia, sillä fyysisyys, ulottuvuus ja voima ovat tärkeitä erityisesti puolustuspelaamisessa.
Jääkiekkoilijat ovat keskimääräistä pidempiä ja myös tuntuvasti painavampia, mutta ääripäät ovat kaukana toisistaan. Naisten jääkiekossa keskipituus on keskimääräistä pidempi, mutta vaihteluväli on suuri kuten miehissäkin. Jääkiekossa pituus ei yksin määritä menestystä, vaan muut ominaisuudet, kuten pelinlukutaito ja nopeus ovat ratkaisevia.
Poikkeuksellisen pitkät ja lyhyet talviolympiaurheilijat
Talviolympialaisten historiasta löytyy myös ääriesimerkkejä. Erittäin pitkät urheilijat, yli 200 senttimetrin mittaiset, ovat yleensä edustaneet jääkiekkoa tai pikaluistelua, joissa pitkä ulottuvuus voi olla etu.
Suomen pisin Olympiaurheilija kautta aikain on jääkiekkoilija Marko Anttila, jonka pituus on 203 cm. Toinen isokokoinen esimerkki on kanadalainen jääkiekkopuolustaja Chris Pronger, joka voitti olympiakultaa Salt Lake Cityssä 2002. Pronger on 198 senttimetriä pitkä, mikä tekee hänestä yhden pisimmistä talviolympialaisten kultamitalisteista.
Hänen pituutensa toi merkittävää etua fyysisessä pelissä, mailan ulottuvuudessa ja puolustuspelaamisessa. Jääkiekossa lähes kaksimetrinen pituus ei ole este menestykselle, vaan varsinkin puolustuspelaamisessa selvä etu.
Myös pikaluistelussa on nähty selvästi keskimääräistä pidempiä olympiavoittajia, joskin harvemmin aivan kahden metrin tuntumassa. Pikaluistelussa potkun pituus on ensisijaisen tärkeä elementti, kunhan voimantuotto ja tasapaino ovat myös huipputasolla. Tästä syystä pitkät urheilijat ovat menestyneet erityisesti pitkän matkan luistelussa.
Erittäin lyhyet olympiavoittajat löytyvät useammin taitoluistelusta ja short track -pikaluistelusta. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on yhdysvaltalainen Tara Lipinski, joka voitti taitoluistelun olympiakultaa Naganossa 1998 vain 15-vuotiaana. Lipinskin pituus oli noin 155 senttimetriä, mikä on selvästi alle aikuisväestön keskiarvon.
Yhteenveto: pituus osana kokonaisuutta
Talviolympialaisten urheilijoiden pituudet vaihtelevat suuresti lajin, sukupuolen ja kilpailutason mukaan. Parhaiten menestyneet urheilijat edustavat usein lajinsa optimaalista pituusprofiilia, mutta poikkeuksia löytyy aina.
Pitkät ja isokokoiset urheilijat menestyvät voimaa, ulottuvuutta ja tasapainoa vaativissa lajeissa, kuten jääkiekko ja alppihiihto. Lyhemmät ja pienikokoiset urheilijat menestyvät todennäköisemmin lajeissa, kuten taitoluistelu ja freestyle-hiihto.
Pituus toimii yhtenä suorituskykyä tukevana tekijänä, mutta sen merkitys korostuu vasta yhdessä tekniikan, voiman, kestävyyden ja henkisen kantin kanssa. Talviolympialaiset tarjoavatkin mielenkiintoisen katsauksen siihen, miten erilaiset kehotyypit voivat nousta maailman huipulle.
About the Author
